Japanin fonologia: 9 perusasiaa muistaa

Kerron pikaisen henkilökohtaisen tarinan, joka mielestäni korostaa japanin fonologian eli ääntämisen opiskelun tärkeyttä. Oli luminen päivä japanin tunnillani pienessä yliopistossa keskellä ei mitään. Osaena kielioppiharjoitusta opettajani esitti minulle satunnaisen kysymyksen.

Hän sanoi "サミさん！先生はかわいいと思いますか？( さみさん！せんせいは かわいいと おもいますか？ )", mikä tarkoitti "Sami! Luuletko, että olen söpö?"

Yrittäen olla näyttämättä liian helpottuneelta siitä, että kysymys oli helppo, nyökkäsin ja vastasin: "うん。とっても怖いです！ ( うん。とっても こわい です！ )" Periaatteessa sanoin: "Joo, olet uskomattoman pelottava!"

Täpähtäneenä opettajani teki kuulostavan kuristumisen ääntä. Muutama ihminen alkoi nauraa, mutta onneksi ystäväni puolusti minua nopeasti ja sanoi opettajalle, että ei, hän on söpö, todella söpö: "いや！かわいいです！先生はかわいいですよ！ ( いや！かわいいです！せんせいは かわいい ですよ！ )"

Se oli hetki, jolloin opin japanin foneettisen puheen ja selkeän ääntämisen arvon. Lopussa sinulla on kaikki tarvittava tieto erottaaksesi erot sanojen こわい (pelottava) ja かわいい (söpö) välillä – ja paljon muuta.

1. ん lasketaan yhdeksi moraksi

Jos olet kokeillut japanin puheen matkimista (shadowing), olet ehkä huomannut, että jokainen sen mora (tavujen rakennuspalikat) saa yhden iskun ja on samanpituinen.

Toisin sanoen yksi mora on periaatteessa yksi kana (lukuun ottamatta pieniä kanoja kuten ょ sanassa ぎょ). Jos siis harjoittelet ääntämistä taputtamalla, tappusten määrän tulisi vastata sanassa olevien kanojen määrää.

Koska useimmat japanin äänet ovat "konsonantti + vokaali" -pareja, kieli itsessään tavallaan pakottaa sinut käyttämään suhteellisen tasaista rytmiä. Se on yleinen sääntö, ainakin.

Ja sitten on ん.

Muista, että ん on yksi mora ja se tulisi lausua sellaisena. Esimerkiksi sana "nyt" eli 今度 (こんど) saa kolme iskua (KO-N-DO), ei kahta (KON-DO).

2. Kaikki viisi japanin vokaalia äännetään samalla tavalla

Japanissa on viisi vokaaliääntä:

Huolimatta siitä, että /i/ ja /ɯ/ muuttuvat äänettömiksi tiettyjen konsonanttien ympäröiminä, nämä viisi vokaalia äännetään aina samalla tavalla.

Kun sanon "äänettömät" tässä yhteydessä, se tarkoittaa, että äänihuulesi eivät värise näitä ääniä tuottaessasi. Tämä on kuitenkin helpompi ymmärtää, kun sen tuntee. Laita sormet kaulaasi kuin tarkistaaksesi pulssiasi. Sano lause "Who are you?" ääneen ja sitten kuiskaa sama lause. Huomaatko eron?

Koska ääniä on vain viisi, varmista, että ääntäväät ne oikein! Paras tapa tehdä se on harjoitella, harjoitella ja harjoitella lisää.

Tässä on suositeltu harjoitusmenetelmä, jos sinulla ei ole puheenopettajaa, jolta kysyä (kuten minulla ei ollut):

• Etsi video, jossa esiintyy japaninatiivi puhumassa ja jossa on tarkat tekstitykset.
• Lue lause tekstityksistä.
• Kuuntele, kuinka natiivi puhuja sen sanoo.
• Lue lause uudelleen sen perusteella, mitä kuulit.
• Istu peilin eteen ja käynnistä nauhuri. Tarkkaile suutasi puhuessasi ja kuuntele nauhoite. Vertaa sitä natiivi puhujan versioon ja huomaa erot.
• Tee tarvittavat muutokset huomaamasi perusteella ja toista lause uudelleen.
• Jatka, kunnes lause on täydellinen, ja siirry sitten seuraavaan.

Onneksi voit löytää tekstityksiä sisältäviä videoita japaninatiiveilla kieltenoppimisalustalta kuten Lingflix.

Usein pelkkä oikean ääntämisen kuuleminen riittää parantamaan omaa ääntämystäsi. Toisinaan saatat kuulla virheen, mutta olla epävarma, kuinka se korjataan.

Jos kohtaat jälkimmäisen ongelman, voit palkata tutorin erityisesti ääntämistaitojesi parantamiseksi. Kokenut opettaja voi näyttää sinulle sen, mitä et itse kuule.

Vaikka sinulla ei olisikaan pääsyä ammattitutoriin, natiivi puhuja tai kielivaihtokumppani voi kertoa, kuulostaako nauhoitteesi oikealta vai onko siinä jotain hassua, vaikkei he pystyisikään selittämään tarkalleen miksi.

Jos et ole valmois sellaiselle sitoutumiselle, haluaisin myös jakaa erinomaisen YouTube-sarjan Fluent Foreveriltä, joka tarkastelee japanin vokaaleja – mukaan lukien erot japanin ja englannin u-äänten välillä – yksityiskohtaisesti:

3. Vältä yksittäisten japanin vokaalien muuttamista englannin diftongeiksi

Jos vertaat alla kohdassa "Miksi opiskella japanin foneettista puhetta?" linkkaamiani englannin ja japanin IPA-sivuja, huomaat yhden hämmästyttävän eron näiden kahden välillä: englannin vokaaliosio on valtava verrattuna japanin vastaavaan.

Yksi syy on, että englannissa on enemmän vokaaliääniä kuin japanissa. Lisäksi englanti voi olla salakavala diftongin suhteen, äänessä, jossa yhdessä tavussa on kaksi vokaalia.

Otetaan esimerkiksi englannin sana "no". Sano se normaalisti, sano se hitaasti. Sinun pitäisi huomata, että siinä on kaksi ääntä: lyhyt /o/-ääni, jota seuraa u-ääni /ʊ/. Pohjimmiltaan sanot "nou".

Sovella tätä nyt japaniin. No-ääni sanassa の ei ole diftongi. Tässä sanot /o/:n, mutta pysähdyt ennen kuin pääset /ʊ/:iin.

En tarkoita, että japani ei koskaan asettaisi kahta vokaalia peräkkäin. Esimerkiksi sana 能力 (のうりょく) eli "kyky" sisältää /o/-äänen sanassa の ja japanin /ɯ/-äänen う:ssa. Sama koskee Japanin pääkaupungin nimen 東京 (とうきょう) ääntämistä, jossa molemmissa merkeissä on /o/ ja /ɯ/-äänet vierekkäin.

4. Ymmärrä palatalisoidut äänet

Yksi japanin ääntämisen kannalta olennaisista käsitteistä on palatalisaatio. Et ehkä tunne tätä termiä, mutta se on jotain, mitä usein teet tajuttamasi.

Tässä on esimerkiksi video harjoituksineen, jotka selittävät kuinka tehdä englannin palatalisoituja ääniä:

Ja tässä on toinen video, joka havainnollistaa japanin äänien muutoksia – eli mitä diakriittiset merkit は → ば・ぱ todella edustavat:

Opiskellessasi hiraganaa ja katakanaa olet ehkä oppinut, että "pieniä" kanoja voidaan liittää suurempiin muodostaaksesi uusia ääniä – kuten び ja よ muodostaen びょ.

Kun lisäät pienen や:n, ゆ:n tai よ:n japanin konsonantteihin, edustat itse asiassa palatalisoitua ääntä.

Esimerkiksi g-ääni sanoissa ぎょ ja ご eivät ole samat.

Kokeile itse: toista äänet hitaasti edestakaisin. Sulje silmäsi ja keskity huomiosi suuhusi. Mistä äänet tulevat? Miltä suusi tuntuu? Sinun pitäisi tuntea, että ぎょ:n ääni tuntuu tulevan hieman "korkeammalta" paikalta kuin ご:n ääni.

Jos sinulla on vaikeuksia, mielestäni auttaa, jos kuiskat äänet. Jälleen kerran, ぎょ sisältää palatalisoidun /g/:n, kun taas ご:ssa on tavallinen /g/.

5. Erota japanin /h/, /ç/ ja /ɸ/

Vaikka は, ひ, ふ, へ ja ほ kaikki transkriptoidaan alkavan kirjaimella h (kuten näet tässä tutkimuksessa), niissä on itse asiassa kolme erilaista alkukonsonanttia: /h/, /ç/ ja /ɸ/.

Palaa nyt takaisin ご vs. ぎょ:hen ja etsi ero tunteessa vielä kerran, yritä sitten uudelleen sanojen ほ ja ひょ kanssa. Sinun pitäisi tuntea ero asennossa. Ja jos pidät kättäsi suusi edessä, sinun pitäisi myös huomata paljon vähemmän ilmaa osuvan käteesi, kun sanot ひょ.

Ääni sanassa ひ, /ç/, on /h/-äänen palatalisoitu muunnelma, kun taas /ɸ/ on uusi, mutta helposti saatavilla oleva ääni, jossa on leikiteltävä hieman huulillasi. Tämä on tärkeää, koska ふ:ssa on konsonantti- ja vokaaliäänten yhdistelmä, jota ei ole englannissa: /ɸ/+/ɯ/.

Mitä eroa on siis meille kaikille tutun /f/:n (kuten sanassa "fan") ja /ɸ/:n kuten vuori 富士 (ふじ):ssä?

No, kun katsot tätä visuaalista IPA-kaaviota, näet, että /f/:n tekninen termi on "labiodentaalinen frikatiivi" kun taas /ɸ/ on "bilabiaalinen frikatiivi". Se on hienoa puhetaitoa yhdestä ääntä, jossa huulesi koskettaa hampaasi, ja toisesta ääntä, jossa molemmat huulesi ovat mukana, mutta eivät hampaasi.

Esitä, että puhallat kynttilää ja jäädy puhaltamisen keskelle. Kiinnitä huomiota siihen, miltä suusi tuntuu, ja pidä sitten se asento samana sanomalla ふ. Jos olet epävarma, tarkista tämä linkki Wasabi Japanilta ja vertaa ääntämistäsi natiivi puhujan ääntämiseen.

6. Japanin "R" on hyvin erilainen kuin englannin R

Japaninopettajani (josta mainitsin johdannossa) sanoi kerran, että vaikein englanninkielinen sana japanin puhujille ääntää on "really". Syynä on se, että kielen aseman suhteen japanin /ɾ/ on jossain englannin /r/:n ja /l/:n välissä.

Tässä on hyvä selitys japanin r-ääntä:

Esitä, että laulat joululaulua – "la la la la la, la la la la!" – ja kiinnitä huomiota kieleesi sijaintiin. Sen pitäisi olla juuri yläetuhampaidesi yläpuolella, melkein koskettamassa niitä. Nyt, pois se ruma villapaita ja laula epäluovan kannustuksen alkua – "ra ra ra!" – ja kiinnitä jälleen huomiota kieleesi sijaintiin.

Sano sitten la, ja pysähtymättä hengitystäsi, sano r, niin saat merkityksettömän la-err-tyyppisen äänen. Sinun pitäisi huomata, että jäljität pienen viivan takaisin l-kielen asennostasi päästäksesi r-kielen asentoosi.

Nyt kun olet saanut sen selville, valitse asento keskeltä ja sano muutamia japanin kielen sanoja, jotka alkavat tällä r-äänellä, kuten ラーメン ("ramen"). Jos ääni ei ole l-ääni, ei aivan r-ääni, mutta vaikuttaa olevan jossain välissä, olet oikealla trackillä!

7. し Ei kuulosta sanalta "She" (Ja saatat joutua opiskelemaan hieman kiinaa)

Toisin kuin sinulle on ehkä opetettu, し ei kuulosta samalta kuin "she".

Ääni sanassa "she" on nimeltään "äänetön postalveolaarinen frikatiivi" ja se näyttää tältä /ʃ/. Samaan aikaan ääni sanassa し (ja sen katakana vastine シ) on "äänetön alveolopalataalinen frikatiivi" ja näyttää tältä /ɕ/.

Ne ovat eri ääniä.

Valitettavasti ei ole paljon hyviä resursseja siitä, kuinka ääntää し, joten ohjaan sinut muutamaan videoon, jotka on suunnattu mandariinikiinan oppijoille, koska /ɕ/-ääni esiintyy molemmissa kielissä.

Toinen ääni, jonka kuulet sekä mandariinikiinassa että japanissa, on /tɕ/. Japani esittää tämän äänen merkeillä つ hiraganassa ja ツ katakanassa.

Voit aloittaa katsomalla videon OLS Mandarinilta, joka vertailee useita mandariinikiinan konsonanttiääniä. Kiinnitä erityistä huomiota pinyin-merkintöihin x ja j, jotka karkeasti vastaavat ääniä し ja つ:

Yritä kuulla ero näiden kahden äänen välillä, ja tutki sitten muutamaa videota, jotka käsittelevät ääniä tarkemmin, kuten Yoyo Chinesen videot ( し:lle ja ち:lle ):

Jos haluat tarkemman selityksen etkä haittaa hieman enemmän oppia mandariinikiinan sh:sta ja zh:sta, katso Litao Chinesen erinomaiset videot ( し:lle ja ち:lle ):

Valitettavasti japanin じ-ääni (muuttuvasti /ʑ/ ja /dʑ/) ei esiinny mandariinikiinassa. Ainoa ero し:n ja じ:n välillä on, että し on äänetön (äänihuulesi eivät värise) kun taas じ on äänellinen (äänihuulesi pitäisi värähdellä).

8. Japanissa on viisi erilaista "N"-ääntä

Nimittäin ne ovat:

• Normaali n-ääni eli /n/. Esimerkiksi 海苔 (のり), kuivattu merilevä, jota usein käytetään japanilaisessa ruuassa.
• Palatalisoitu /ɲ/. Tämä tulee ennen muita konsonantteja kuin い tai pienten よ, や ja ゆ äänten.
• N, joka muuttuu m:ksi. Jos olet koskaan miettinyt, miksi 頑張る (がんばる) eli "tsemppia/tee parasi" näyttää usein kirjoitettavan väärin muodossa gambaru joissakin oppikirjoissa tai fraasikirjoissa, olet todennäköisesti perehtynyt sääntöön, että /n/ muuttuu /m/:ksi (kuten sanassa "mom") ennen /b/:tä (kuten boy) tai /p/:tä (kuten pot).
• /ŋ/-ääni. Tämä kuulostaa ng-ääntä sanan lopussa -ing, kuten sanoissa "going" tai "sing". Se tapahtuu, kun ん tulee ennen /k/- tai /g/-ääntä.
• /ɴ/-ääni. Tämä on ん:n ääni, kun se esiintyy ennen taukoa tai, kuten Wikipedia asian ilmaisee, lausuman lopussa kuten すみません… tai "Anteeksi…". Muuten, tässä on hyvä keskusteluketju, joka selittää kuinka ääntää すみません.

9. Japanissa on sävelaksentti (kuten englannissakin!)

Samoin kuin englannissa (jossa sana "certain" äännetään CER-tain eikä cer-TAIN), sanoja japanissa korostetaan tietyllä tavalla.

On hyvä muistaa, että kaikki japanin sanat painotetaan yhtä paljon, mutta ne noudattavat muutamia erityisiä korkean ja matalan sävelen kuvioita. 銀行 (ぎんこう) eli "pankki" alkaa esimerkiksi matalalla sävelellä, jota seuraa kolme korkeaa säveltä.

Vaikka japanin sanat noudattavat muutamia pääkuvioita, nämä kuviot eivät ole kiinteitä ja vaihtelevat lauseen sisällöstä riippuen. Esimerkiksi Tokion/standardijapanin murteessa on kaksi perussääntöä:

1. Sanan kahdella ensimmäisellä moralla ei ole samaa säveltasoa. Toisin sanoen, jos ensimmäinen mora on korkea, toinen on matala ja päinvastoin.

2. Kun sanan sävel on laskenut, se ei enää nouse. Toisin kuin mandariinikiinassa, standardijapanissa ei ole sanojen (kuten 买 eli "osta") laskevaa ja sitten nousevaa intonaatiota.

Jos kaikki tämä aiheuttaa sinulle päänsärkyä, suosittelen viettämään aikaa oppiaksesi, kuinka sävelaksentti toimii. Haluat myös oppia kourallisen yleisiä sanoja jokaiselle kuviolle, jotta saat tuntuman siihen, miltä jokainen tuntuu. Kiinnitä sitten vain huomiota niiden aksenttiin kuluttaessasi mediaa tai kuunnellessasi ihmisten puhumista.

Jos haluat tarkastella tätä syvällisemmin, henkilö nimeltä Dogen on julkaissut kattavan sarjan aiheesta.

Miksi opiskella japanin foneettista puhetta?

Kun aloin opiskella japania, minulle kerrottiin, että japanin ääntäminen on hyvin helppoa. Itse asiassa käytimme ääntämiseen vain yhden oppitunnin seuraavista syistä:

• Kieli on atonaalinen. Se ei ole kuin vaikkapa mandariinikiina, jossa tiettyjen sanojen ääntämistapa muuttaa niiden merkitystä ja kirjoitukseen käytettyä merkkiä. Esimerkiksi kiinan merkit "osta" ja "myy" ovat 买 ja 卖. Molemmat kuulostavat "mailta", paitsi että edellisessä on laskeva ja sitten nouseva intonaatio, kun taas jälkimmäisessä on vain laskeva intonaatio.
• Kirjoitus on foneettinen ja ääntäminen on johdonmukaista. Toisin sanoen sanat kuulostavat siltä miltä ne näyttävät ja näyttävät siltä miltä ne kuulostavat. Jopa henkilö, joka ei ole koskaan opiskellut japania, voisi lukea romaji-kirjoituksella olevan tekstin ja tulla ymmärretyksi ilman suurempia vaikeuksia (toisin kuin ranskaa opiskeleva henkilö).
• Se on suhteellisen helppoa espanjan kaltaisten kielten natiiveille. Jos äännät japanin vokaalit samalla tavalla kuin espanjassa, pärjäät hyvin.

Kaikki tämä herättää kysymyksen, jonka todennäköisesti ajattelet juuri nyt, koska olet päättänyt lukea kokonaisen artikkelin aiheesta: jos japanin ääntäminen on niin helppoa, miksi joku omistaisi aikaa japanin fonetiikan – tai minkä Webster's English Language Learner Dictionary määrittelee "puheenäänten tutkimukseksi" – opiskeluun?

Syy kiteytyy tähän: Japanissa on ääniä, joita ei ole englannissa ja päinvastoin. Käytä muutama minuutti katsomalla englannin ja japanin IPA-sivuja, huomaat, että näiden kahden kielen äänet voivat olla samankaltaisia, mutta ne eivät ole täsmälleen identtisiä.

Vau, mikä matka! Olemme juuri käsitelleet valtavan määrän tietoa japanin foneettisesta puheesta. Tässä vaiheessa kysyt todennäköisesti itseltäsi, onko vaivan arvoista selvittää tämä asia – ja rehellisesti sanottuna se on kysymys, jonka sinun pitää itsesi vastata.

Jos äännät japanin sanoja "väärällä" tavalla (mikä ikinä se tarkoittaakaan) ja alkuperäiskieliset puhujat silti ymmärtävät sinua, se on ihan okei. Englannin puhujat pitävät loppujen lopuksi ranskalaisaksenttia romanttisena, ja sinut todennäköisesti annetaan anteeksi ulkomaalaisena muutenkin.

Mutta jos tavoitteesi on päästä sujuvaksi puhutussa japanissa, sen fonetiikan oppiminen vie sinut perille. Gambatte, ne!